Soanlahden pitäjäkartta

Sananlasku Soanlahdelta;

"Soanlahden seljällä
Jänisjärven rannalla
suolatta söisin, kengittä käisin,
jos siellä elää saisin".

Jänisjärvi Helmelänvaaralta

Soanlahden luterilainen kirkko

KARJALAISTEN LAULU

Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa,
kuin on kaunis Karjalamme,laulun laaja kotimaa!
Lauluna sen kosket kuohuu,järven aallot loiskuaa,
säveleitä salot huokuu,ikihongat humajaa.

Ei oo meillä rikkautta eikä maamme viljavaa,
vaan on laulun runsautta,kylvämättä kasvavaa;
sit´ei pane idän halla eikä Pohjan pakkaset,
se ei sorru sortamalla,sitä ei lyö rakehet.

Konsa vainoo Suomeamme kovin kourin koittelee,
silloin kurja Karjalamme Suomen surut soittelee,
ja kun onnen päivän koitto Suomelle taas sarastaa,
silloin riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa!

SOANLAHDEN SEURAKUNTA

Myöhemmin Korpiselkä sai oman pappinsa ja samoin Suojärvi. Suistamolla oli virallinen papiston apulainen Alatussa sekä Loimolassa. Tällä tavoin pinta-alaltaan erittäin laaja kirkkoherrakunnan sielunhoitotyö saatiin tyydyttävälle kannalle.

Soanlahden luterilaisen seurakunnan ensimmäinen kirkko oli rakennettu 1769 Ruskealan Leppälahdelle ja sieltä 1855 siirretty ja pystytetty Soanlahdelle sekä purettu uuden kirkon valmistuttua. Toinen kirkko oli rakennettu honkapuista suurikokoiseksi ja avaraksi. Se valmistui 1890 ja vihittiin pyhään tarkoitukseensa seuraavana vuonna.

Seurakunnan jäsenten vähävaraisuuden vuoksi kirkon sekä pappilan rakentaminen suoritettiin valtion varoilla. Kirkon piirtäjästä enempää kuin rakentajistakaan ei ole tietoa. Siinä oli keskuslämmitys sekä urut. Alttaritauluna oli jäljennös maalauksesta " Jeesus 12 vuotiaana temppelissä".

Kirkonkelloja oli kaksi, joista pienempi halkeamisen vuoksi käyttämättömänä. Halkeaminen lienee tapahtunut silloin, kun keisarin kunniaksi piti aikoinaan soittaa kirkonkelloja viikko yhteen menoon. Suurempi kirkonkello siirrettiin siirtolaismatkalla Ylivieskaan, jossa se on muistoesineenä säilytettävä Pohjoispäässä Pesosten talossa.

Talvisotaa seuranneen Karjalan luovuttamisen yhteydessä Soanlahden kirkko jäi ehyenä rajan taakse. Kun jatkosota alkoi, venäläiset perääntyessään polttivat kirkon kuten suurimman osan kirkonkylästäkin.

Karjalan valtausta seuranneena "kotonaolon" aikana jumalanpalvelukset pidettiin ensin Kiprosen ja sitten Kuusiston talossa. "Evakkomatkaltaan" Soanlahdelle tuotu kirkonkello laitettiin erikoiselle telineelle, josta käsin sen kumahtelut kutsuvat jumalanpalveluksiin. Sillä soitettiin myöskin kuolinsanomat ja hautauskellot.


Seurakunnan palvelijat 1939: kirkkoherrana pastori Lauri Hyvärinen, kanttori-urkurina Arvo Ahokas ja suntiona Juho Nissinen.

Lähde:Vaienneet temppelit.

2002 © Copyright ProKarelia ; http://www.prokarelia.net/

Päivitetty 22.01.2007